Jätteenkäsittelyn ongelmia

Suomessa ei nykyään polteta kertakäyttövaippoja. Ainakin Ruotsissa ja Yhdysvalloissa poltetaan osa vaippajätteestä. Jätteenpoltto tuottaa myrkkyjä tai haitallisia tuhkia, savukaasupäästöjä tai savukaasujen puhdistuksen jätevesiä. Jätteenpolttolaitoksissa syntyy ongelmajätteeksi luokiteltavaa tuhkaa noin 10 prosenttia tuotavan jätteen määrästä. Pahimmillaan tuhkaa voi syntyä jopa kolmasosa laitoksessa poltetun jätteen määrästä. Maailman terveysjärjestö WHO pitää jätteenpolttoa suurimpana ihmiseen päätyvän dioksiinin lähteenä. Jätteenpoltto siis aiheuttaa toksikologisia vaikutuksia ihmisiin ja eläimiin.

Kertakäyttövaippojen polttaminen on kyseenalaista, koska vaipoissa pitkään muhineet ulosteet ja bakteerit voivat vaarantaa voimalan henkilökunnan työturvallisuuden. Vaipathan voivat esimerkiksi tarttua jätemurskaimen teriin. Koska kertakäyttövaippojen imukerros (esimerkiksi natriumpolyakrylaatti) voi sitoa jopa satoja kertoja oman painonsa verran kosteutta ja koska käytetyt vaipat usein kääritään muoviin, vaipat eivät välttämättä ehdi kuivua ennen polttamista, jolloin polttolämpötila saattaa jäädä liian matalaksi. Vaippojen sisältämistä klooriyhdisteistä voi muodostua dioksiinia, furaania ja muita vaarallisia myrkkyjä.

Jätteiden hautaaminen kaatopaikalle on luonnonvarojen tuhlaamista. Hapettomissa oloissa jätteet hajoavat metaaniksi, joka voimistaa kasvihuoneilmiötä hiilidioksidiakin voimakkaammin. Kaatopaikkojen valumavedet saastuttavat maaperää. Jätekasat voivat silloin tällöin roihahtaa tuleen, jolloin ilmaan vapautuu runsaasti myrkkykaasuja. Jos lajiteltu jäte poltetaan hallitusti siihen tarkoitetussa laitoksessa ja palokaasut sekä tuhkat käsitellään asianmukaisesti, ilmastonmuutos ja muut ympäristövaikutukset pysyvät paremmin hallinnassa kuin jos jätteen annetaan vuosisatojen saatossa hajota metaaniksi. Lisäksi polttolaitoksessa voidaan hyödyntää jätteen sisältämä energia muuttamalla se sähköksi ja kaukolämmöksi.

Polttokelpoisilla jätteillä voitaisiin korvata fossiilisia polttoaineita. Nykyisten voimaloiden muuttamiseen käyttämään jätteitä ei tunnu olevan riittävästi tahtoa. Vantaan Martinlaaksossa sijaitsevan hiilivoimalan yhteyteen suunnitellun jätteenkäsittelylaitoksen toteuttaminen peruuntui, sillä savukaasujen määräysten mukaisesta puhdistamisesta ei haluttu maksaa.

Lopuksi on syytä muistaa, että luonnonvarat säästyvät parhaiten ehkäisemällä jätteiden syntymistä muun muassa kierrättämällä, suosimalla kestäviä tuotteita kertakäyttöisten sijaan sekä välttämällä pieniin kertakäyttöisiin pakkauksiin pakattuja tuotteita.

Lisätietoja: Suomen luonnonsuojeluliitto ry: Jätteenpolton ongelmat ja vaihtoehdot

Kirjoittaja Marko Mäkelä on tekniikan tohtori.