Kestovaipat kuormittavat ympäristöä vähemmän

Kestovaippojen ekologisuus on paljon keskustelua herättävä aihe. Monet ihmiset kumoavat kestovaippojen ekologisuuden toteamalla, että vaippojen peseminen on ympäristölle ihan yhtä suuri rasite kuin kertakäyttövaipatkin. Millaisia tutkimustuloksia aiheesta löytyy?

Suomessa on tehty yksi tutkimus kertakäyttö- ja kestovaippojen ympäristökuormituksesta, Suvi Haaparannan opinnäytetyö Vaipoilla on väliä vuonna 2002. Kerta- ja kestovaippojen koko elinkaaren ympäristövaikutuksista on tehty joitakin selvityksiä ulkomailla. Haaparanta viittaa Yhdysvalloissa vuonna 1990 ja Ruotsissa 1994 tehtyihin elinkaarivertailuihin. Niiden tulokset ovat kuitenkin ristiriitaisia ja niitä on vaikea arvioida ja soveltaa Suomen oloihin. Molemmat tutkimukset on rahoittanut kertakäyttövaippateollisuus.

Ruotsalaisessa 1994 tehdyssä tutkimukssa ei saatu selvää tulosta siitä, mikä vaippatyyppi on ympäristön kannalta suositeltavin. Tutkimuksen mukaan kestovaipat tuottavat enemmän vesipäästöjä ja kuluttavat enemmän energiaa niiden käyttövaiheessa, mutta kertakäyttövaippojen valmistaminen tuottaa enemmän päästöjä ilmaan ja niiden käyttö synnyttää kiinteää jätettä. Tutkimuksessa ei arvioitu lainkaan, kuinka tunnusluvut kuvaavat ympäristövaikutuksia. Tutkimuksessa on puutteita: esimerkiksi kertakäyttövaippojen muoviosien ja imukerrosten valmistamiseen tarvittavan uusiutumattoman luonnonvaran (öljyn) kulutusta ei arvioitu, mutta kestovaippojen osalta uusiutuvan luonnonvaran (puuvillan) kulutus on arvioitu.

Yhdysvalloissa vuonna 1990 tehdyn tutkimuksen mukaan kertakäyttövaippa tuotti neljä kertaa enemmän kiinteää jätettä kuin kestovaipat. Kestovaippojen muodostamasta kiinteästä jätteestä suurimman osan aiheuttivat sähköntuotannossa syntyvä tuhka sekä veden puhdistamisessa syntyvät puhdistamolietteet. Tässä yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa kertakäyttövaipat todettiin kestovaippoja ympäristöystävällisemmiksi lukuun ottamatta jätteiden syntymistä. Tutkimuksen tuloksia ei voi kuitenkaan verrata Suomeen. Siinä on on huomattavia epäkohtia. Tutkimuksessa oletetaan, että kestovaippa heitetään pois jo 50 pesun jälkeen. Lisäksi Yhdysvalloissa käytetyt pesukoneet kuluttavat huomattavasti enemmän vettä ja energiaa kuin Euroopassa käytetyt mallit. Tutkimuksen räikein epäkohta on se, että kaatopaikat lasketaan kuuluvaksi luontoon eikä kertakäyttövaippojen aiheuttamia ympäristövaikutuksia mietitä ollenkaan pitkällä aikavälillä.

Itävallassa on vuonna 1997 tehty tutkimus kertakäyttö- ja kestovaipoista, jossa on laskettu ekologisen jalanjäljen suuruus. Kertakäyttövaipat saavat huomattavasti suuremman jalanjäljen kuin kestovaipat. Suurimpia kuormittajia ovat sellun valkaisu, muovien valmistus, vaippojen kuljetus kauppaan ja kaupasta kotiin sekä jätteiden käsittely. Suurimmat vaikutukset olivat raaka-aineiden valmistuksella. Kestovaippojen osalta suurimmat kuormitukset syntyvät sähköenergian tuotannossa, pesuaineissa sekä vaippojen kuivatuksessa, jos käytetään kuivauslaitteita. Jos kestovaipat pestään epätaloudellisesti ja kuivataan koneellisesti, niiden ekologinen jalanjälki voi kasvaa jopa nelinkertaiseksi siihen verrattuna, että pestään täysiä koneellisia ja ripustetaan vaipat narulle kuivumaan. Kertakäyttövaipan kohdalla ekologista jalanjälkeä voi pienentää esimerkiksi käyttämällä valkaisemattomasta sellusta valmistettuja vaippoja ja tekemällä kertavaippojen ostosmatkat jalkaisin.

Haaparanta (1992) tutki Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunnan (YTV) aloitteesta erilaisten vaippojen ympäristökuormituksia vertaamalla niiden MIPS-arvoja. MIPS ei erottele eri päästötyyppejä vaan laskee kuinka paljon vaipan elinkaaren aikana on syntynyt erilaisia materiaalivirtoja. Ajatuksena on, että ihminen siirtää ja käyttää valtavia määriä sinänsä myrkyttömiä aineita, mikä aiheuttaa muutoksia ekosysteemeihin.

Kertakäyttövaippojen kohdalla oletuksena on, että vuoden aikana yksivuotias lapsi käyttää 1 800 kertavaippaa. Kertavaippojen tärkeimmät ainesosat ovat selluloosa ja muovit (polyakrylaatti, polypropyleeni ja polyeteeni). Vaipoissa on myös kuminauhoja ja liimoja. Lisäksi tulevat pakkausmateriaalit, roskapussit, kaatopaikkakäsittelyt ja vaippojen kuljetus kaatopaikalle. MIPS-laskennassa materiaalin paino kerrotaan kappalemäärällä ja materiaalin MI-kertoimella. Tuloksena oli, että suurimmat MIPS-arvot tulivat selluloosalle, imukerrokselle ja kaatopaikkakäsittelylle.

Kestovaipoista tutkimuksessa oletettiin, että yksi lapsi tarvitsee 24 kestovaippaa, joita pestään joka toinen päivä ja kuivataan narulla, ei koneellisesti. Tutkimuksessa vaipat pestiin jatkuvasti 90 asteessa. Kestovaippojen kohdalla suurimmat MIPS-arvot tulivat pesussa kuluvalle sähkölle, pesuaineelle ja pesuvedelle. Vertailussa laskettiin, että kestovaippojen kokonais-MIPS on kolmasosa kertakäyttövaippojen ympäristökuormituksesta.

Ruotsissa on tehty tutkimus vuoden 2004 alussa kestovaipoista ja kertakäyttövaipoista. Tutkimuksen lopputulos on selkeä. Kangasvaippojan käyttö on parasta ympäristön kannalta. Verrattuna kertakäyttövaippojen tuotantoon kangasvaipan valmistus kuormittaa ympäristöä hyvin vähän. Toki puuvillan kasvatus ja käsittely vaipaksi kuormittavat ympäristöä. Mutta koska jokainen lapsi käyttää niin vähän kangasvaippoja vaippakautensa aikana, on vaikutus hyvin pieni. Jos vaippoja ei käsitellä oikein, etu voidaan menettää. Vaipat kuuluu siis pestä täysissä koneellisissa 60 asteessa oikein annostellulla ympäristömerkityllä pesuaineella ja ripustaa narulle kuivumaan.

Tutkimuksessa verrattiin kestovaippoja, ympäristömerkittyjä kertakäyttövaippoja ja tavallisia kertakäyttövaippoja. Ympäristömerkittyjen kertakäyttövaippojen valmistus kuluttaa öljyä, maakaasua, puuta ja erilaisia kemikaaleja. Lisäksi kuluu paljon energiaa. Tavallisiin kertakäyttövaippoihin verrattuna niiden valmistus kuormittaa ilmaa ja vesistöjä vähemmän, ja niissä on enemmän uusiutuvia raaka-aineita. Ympäristömerkittyjen kertakäyttövaippojen kysyntä on heikkoa. Aiemmin niitä oli kaupan enemmän, mutta nyt niitä saa vain parista kauppaketjusta (Ruotsissa). Suomessa ei myydä ympäristömerkittyjä kertakäyttövaippoja.

Näiden tutkimusten valossa voidaan kestovaippojen todeta olevan ekologisempia kuin kertakäyttövaippojen. Kertakäyttövaippoja kuluu valtava määrä, sillä yksi lapsi kuluttaa vaippakauden (laskennallisesti 2½ vuoden) aikana noin 5 metrin korkuisen ja yli tonnin painoisen kasan kertakäyttövaippoja, jotka tarvitsevat satoja vuosia maatuakseen. Kertakäyttövaipat täyttävät kaatopaikkoja, koska ne hajoavat erittäin hitaasti. Hajoaminen voi kestää jopa 500 vuotta. Hapettomissa oloissa tapahtuvassa mätänemisessä syntyy runsaasti metaania, joka on hiilidioksidin jälkeen merkittävin kasvihuoneilmiötä eli ilmaston lämpenemistä aiheuttava kaasu. Metaanin vaikutukseksi ilmaston lämpenemisessä on arvioitu 15 %. Ilmaston lämpeneminen on maapallon suurimpia uhkia. Sen vaikutuksesta esimerkiksi meren pinta nousee, kuivuus ja myrskyt lisääntyvät ja luonnon monimuotoisuus uhkaa tuhoutua. Täytyy muistaa, että tässä asiassa jokaisen ihmisen panos on tärkeä: Kuluta harkiten, käytä uudelleen ja kierrätä!

Kertakäyttövaippojen sisältämä imukerros on polyakrylaattia, joka muuntaa virtsan geelimäiseksi tuotteeksi, joka päätyy kaatopaikalle kuormittamaan ympäristöä. Sitä ei liene tutkittu koskaan, miten helposti kertakäyttövaippojen kemikaalit ja ulosteet voivat joutua maaperäämme tai pohjavesiimme. Entä leviääkö kaatopaikalla lojuvista ulosteita sisältävistä vaipoista esimerkiksi hyönteisten välityksellä tauteja? Millaisia bakteeripesiä kertakäyttövaipat kaatopaikoilla ovat?

Kertakäyttövaipan valmistukseen kuluu paljon luonnonvaroja: kertakäyttövaippojen muovi valmistetaan uusiutumattomista luonnonvaroista, raakaöljystä. Öljyä kuluu yli 2 desilitraa yhtä kertakäyttövaippaa kohden. Selluloosan valmistukseen joudutaan hakkaamaan metsiä. Selluloosan ja muovikalvojen valmistuksessa syntyy paljon jätevettä ja kuluu energiaa. Jokaista kertakäyttövaippaa käyttävää lasta kohden joudutaan kaatamaan vuosittain noin 4½ puuta. Selluloosaa kuluu 200–400 kg vuodessa yhden lapsen kertakäyttövaippojen valmistukseen. Vertailun vuoksi: yhden lapsen kestovaippoihin kuluu vähemmän kuin 10 kg puuvillaa, ja samoja kestovaippojahan voi käyttää monta vuotta, monella eri lapsella. Yhden kertakäyttövaipan valmistamiseen kuluu monta kertaa enemmän energiaa kuin kestovaipan valmistamiseen.

Kestovaippojen kohdalla ympäristörasitusta syntyy esimerkiksi vaippahousujen mahdollisesti sisältämistä klooriyhdisteistä, jotka aiheuttavat mahdollisen jätteenpolton yhteydessä dioksiini- ja furaanipäästöjä. Puuvillan viljelyssä epäekologista on vedenkulutus ja mahdollinen tuholaismyrkkyjen käyttö. Samoin vaippojen mahdollinen valkaisu on ympäristörasite. Vaippojen pesun yhteydessä ympäristöä rasittavat jätevedet ja energian kulutus (etenkin mahdollinen kuivausrummun käyttö). Kestovaippojen aiheuttama vesistökuormitus on nykyisin minimaalista varsinkin sellaisilla alueilla, joilla on jätevedenpuhdistamot.

Kestovaippojen käyttäjät pystyvät kiinnittämään huomiota ympäristöasioihin esimerkiksi valitsemalla luomuvaippoja tai ainakin valkaisemattomia vaippoja. Täysin luonnonmateriaaleista valmistettu luomuvaippa on ympäristöystävällisin vaihtoehto. Villahousut ovat ekologisempia kuin keinokuituiset vaippahousut. Moniosainen vaippa on ekologisempi kuin all-in-one-helppovaippa. Pesutottumuksiin huomiota kiinnittämällä voi vaikuttaa paljon oman ekologisen jalanjäljen pienentämiseen: on parasta käyttää ympäristöystävällisiä pesuaineita ja pestä täysiä koneellisia 60 asteessa sekä välttää kuivausrummun käyttämistä.

Lopuksi: Mitä haluamme opettaa lapsillemme? Haluammeko opettaa lapsillemme heti pienestä pitäen, että kaiken saa heittää pois heti yhden käytön jälkeen?

Lähteet

• Me&MaMan kestovaippaopas
• Top Ten Environmental Reasons For Choosing Cotton Diapers
• Tygblöja är bäst. Råd&Rön 2/2004.
• Wijkmark, Jan (2004): Blöjor och miljö—en miljögranskning av sju olika sorters barnblöjor. Svenska Naturskyddsföreningen.
• Haaparanta, Suvi (2002): Vaipoilla on väliä—vertailussa lasten kesto- ja kertakäyttövaippojen ympäristövaikutukset ja käyttökokeumukset. YTV. Julkaisusarja C 2002:14.
• The Diaper Drama—Environment

Kirjoittajat: sosionomi, toimintaterapeutti Heli Mäkelä ja tekniikan tohtori Marko Mäkelä