Ympäristöministeri vaippavuoren juurella

Pienistä vaipoista syntyy
SUURI JÄTEVUORI!

Ympäristöministeri Jan-Erik Enestam otti kesäkuussa 2005 vastaan Kestovaippayhdistyksen adressin kestovaippasetelistä. Tämän johdosta sanomalehti Karjalaisessa ilmestyi 16.9. ympäristöministerin haastattelu, jossa ministeri kertoi kannattavansa kestovaippojen käytön lisäämistä ympäristösyistä. Ministerin vaippalausunto sai laajaa valtakunnallista huomiota.

Kertakäyttövaipat ovat kotitalouksien suurin yksittäinen kaatopaikkajätelaji ja niiden valmistaminen kuluttaa luonnonvaroja, minkä lisäksi kaatopaikalla maatuvat muovivaipat tuottavat kasvihuonekaasua. Ministeri Enestam jatkoi keskustelua 2.10. ilmestyneessä kolumnissaan Salon Seudun Sanomissa. Ministerin vaippalausunto sai laajaa valtakunnallista huomiota. Kestovaippoja käyttävät äidit ovat varsinkin useilla internetin keskustelupalstoilla ilmaisseet tyytyväisyytensä siihen, että vihdoinkin ministeritasolta annettiin positiivinen lausunto kestovaippojen puolesta, kun moni kestoilija on kohdannut negatiivisia ennakkoluuloja ja suoranaista leimaamista valintansa vuoksi. Toisaalta monet kertakäyttövaippojen käyttäjät kokivat ministerin sälyttävän pienten lasten äideille kohtuutonta lisätaakkaa. Ministeri kertookin saaneensa lausunnostaan paljon kiitosta, mutta myös orgaanisempaa palautetta.

Ministerin lausunnon keskeisin viesti oli kestovaippailun lisääminen, mutta hän muistuttaa kolumnissaan perheiden erilaisten tilanteiden huomioimista. Ympäristöministeri kuitenkin korostaa, että meidän tulisi pyrkiä kestävämpään kulutukseen ja tuotantoon, mikäli haluamme säilyttää nykyisen elintasomme myös tulevaisuudessa. Keskustelussa lausunnon jälkeen nousevat esiin vanhat tutut ennakkoluulot ja tarve tiedon jakamiseen. Kenenkään ei tarvitse palata vanhanaikaiseen riepuralliin, mutta silti on hyvä tiedostaa ekologisempien vaihtoehtojen olemassaolo, vaikka se lisäisikin omaa vaivannäköä. Ministeri uskookin kestovaippailun suosion kasvavan, mikäli kaikilla olisi ajantasaiset tiedot kestovaipoista, niiden käytöstä ja pesusta.

Ympäristöministeri ei kuitenkaan kannata Kestovaippayhdistyksen ehdottamaa kestovaippaseteliä - mitä muita keinoja yhteiskunnalla olisi tukea kestävää vaippakulttuuria?

Arvonlisäverottomuus tai äitiyspakkausnäyte?

Kestovaippaseteliä puoltaa myös kansanedustaja Janina Andersson, joka jätti 14.10.2005 kirjallisen kysymyksen kestovaippojen käytön edistämisestä. Edustaja Andersson perää kysymyksessään valtiolta toimia kestovaippojen käytön edistämiseksi, mutta myös tarvetta asennemuutokselle. Vaikka kestovaippojen käyttö on normaalia ja niitä käytetään paljon, moni äiti joutuu vielä kohtaamaan ennakkoluuloja tai todenvastaisia väitteitä kestovaippojen epäterveellisyydestä. Andersson korostaakin, että kestovaipoista puhuttaessa olisi muistettava neutraalius syyllistävien "pakko käyttää" -tuntemusten sijaan. Tämän vuoksi tulisi neuvoloiden vastuuta kestovaippatiedotuksessa sekä henkilökunnan koulutusta ja tietämystä lisätä.

Toisena keinona kestovaippojen käytön edistämiseen Andersson ehdottaa kestovaippojen tämänhetkisen 22 %:n arvonlisäverotuksen muuttamista tai jopa kestovaippojen arvonlisäverottomuutta. Ulkomailta tuotavista kestovaipoista täytyy maksaa sama tullimaksu kuin vaatteista. Tähän kansanedustaja toivoisi alennusta. Edellisten keinojen lisäksi Andersson ehdottaa helpon ja kauniin kestovaipan lisäämistä äitiyspakkaukseen. Anderssonin jättämä kirjallinen kysymys kuuluu seuraavasti: Mitä toimenpiteitä hallitus aikoo ministeri Enestamin rohkaisevien puheiden lisäksi tehdä kestovaippojen käytön edistämiseksi ja mitä toimenpiteitä hallitus aikoo tehdä, jotta kestovaippojen käyttö tulee perheille taloudellisesti houkuttelevammaksi ja mahdolliseksi?

Pienet teot käytännön neuvonnassa

Kansanedustaja Andersson mainitsee kysymyksensä perusteluissa asenteisiin vaikuttamisen ja neuvolatyön merkityksen. Millä tavoin kestovaipoista sitten tulisi jakaa tietoa ja millainen on neuvolan ja Kestovaippayhdistyksen rooli? Kysyimme tätä käytännön valistustyötä pienten lasten äideille tehneeltä kätilöltä, Kätilölehden päätoimittajalta Mervi Parviaiselta, joka itse on kolmen lapsen äiti ja niin kertakäyttöisiä kuin kestovaippojakin käyttänyt.

Parviaisen kokemusten mukaan kestovaippoja käyttävien perheiden motivaatiot ovat hyvin moninaisia, eikä kestovaippa aina suinkaan liity eko-uskovaisuuteen. Monille perheille syy kestovaippojen käyttöön on puhtaasti taloudellinen tai mahdollisesti vauvan iho ei kestä kertakäyttöisiä vaippoja. Parviainen muistuttaa myös, että kestovaippa ei ole useinkaan mikään yksittäinen irrallinen valinta, vaan kestovaippoja käyttävät perheet, joissa vertaillaan yleensä muitakin vauvan hyvinvointiin liittyviä valintoja. Valintojen tekemisen taustaksi tarvittaisiin asianmukaista tietoa eri vaihtoehdoista ja niiden hyödyistä ja haitoista, sillä perhe ei voi tehdä valintaa, jos tietoa eri vaihtoehdoista ei ole tai käsitys kestovaipoista perustuu vääriin ennakkoluuloihin.

Neuvolatyön asema kestovaippatietouden lisäämisessä on keskeinen varsinkin esikoistaan odottavissa perheissä, joille tarjotaan äitiysvalmennuksen osana mm. vauvanhoidon ohjausta. Näissä tilaisuuksissa tulisi olla esillä mallikappaleita kestovaipoista ja asianmukaiset ohjeet niiden käyttöön. Parviainen nostaakin tärkeimmäksi keinoksi kestovaippailun edistämisessä neuvoloissa tehtävän työn ja sen rinnalla vertaistukityön, johon neuvoloiden tulisi antaa tiloja. Kestovaippayhdistyksen esittelytilaisuuksia voitaisiin hyvinkin järjestää neuvoloiden tiloissa niin, että paikalla on myös neuvolan terveydenhoitaja vastaamassa osaltaan kysymyksiin. Parviainen vertaa, että kestovaipoista pitäisi antaa informaatiota siinä missä D-vitamiinistakin.

Syyllistämis-kokemus nousee usein esille keskusteltaessa kestovaipoista. Parviainen kehottaa valistustyötä tekeviä ammattilaisia, mutta myös Kestovaippayhdistyksen nimissä toimivia äitejä kiihkottomuuteen. Perheille tulisi antaa tietoa eri vaihtoehdoista ja tukea heitä päätöksessään. Vertaistukityössä tulisi aina olla mukana kaksi tärkeää elementtiä: huumori ja elämänilo.

Lisätietoja löydät Verkko-Karjalaisesta: www.karjalainen.fi sekä eduskunnan sivuilta www.eduskunta.fi (KK 836/2005 vp).

Tanja Leppänen
Kirjoittaja on ympäristöoikeuden yliassistentti Joensuun yliopistosta

Julkaistu Kestovaippayhdistyksen jäsenlehdessä 1/2006